Syksyn harmaudesta kohti kevättä!

Päättyihän se vihdoin ja viimein, se loputtomalta tuntuva syksy ja uusi vuosi on saatu käyntiin aurinkoisen purevassa pakkassäässä! Samoin on polkaistu käyntiin ah niin kovin odotettu Jyväskylän oopperan Don Giovanni-produktio. Produktio sai tulikasteensa uudenvuoden aattona täpötäydessä Jyväskylän teatterissa! Yleisön tunnelmista, palautteesta ja Keskisuomalaisen kritiikistäkin päätellen, on työryhmämme onnistunut erinomaisesti ja nyt tietysti toivomme, että ihmiset löytävät tiensä myös loppuihin näytöksiin, jotta oopperan ilosanomaa saisi kuulla mahdollisimman moni!

Myös Arts in Business-projekti lähestyy huippuaan. Lopputapahtuma pidetään helmikuun alussa ja innolla odotan kulttuuri ja liike-elämän ihmisten aktiivista kohtaamista. Ennen loppusuoraa haluan kuitenkin palata vielä kahteen hienoon kohtaamiseen viime vuoden marraskuussa. Oli todella hienoa tavata taidegraafikko Kirsi Neuvonen hänen liiketilassaan ja kuulla hänen tarinaansa oman yrityksen perustamisesta ja siitä, mitä yrityksen johtaminen ja toiminnan pyörittäminen vaatii. Todella suurella kunnioituksella ja nöyryydellä jäin pohtimaan hänen omistautumistaan taiteelleen ja sitä kestävyyden määrää tehdä pitkäjänteistä työtä yrityksensä puitteissa. Olin myös kovin otettu siitä, että Kirsi tahtoi avoimesti kertoa omasta polustaan kohti taideyrittäjäksi ja, että hän koki arvokkaana asiana saamansa tiedon välittämisen myös muille. Hänen esimerkkinsä ympäri vuoden tapahtuvasta systemaattisesta kontaktiverkoston ylläpitämisestä on saanut minutkin aktivoitumaan työrintamalla. Kirsi on omalla esimerkillään näyttänyt, että vaikeallakin marginaalitaidesektorilla voi elättää itsensä ja jopa työllistää ihmisiä, jos vain uskoa ja paloa omaan tekemiseen on riittävästi!

Toinen antoisa kohtaaminen oli itsensä markkinointiin keskittynyt sessio Erja Koivulan kanssa. En pidä itseäni kovin vaatimattomana kaverina, mutta on pakko tunnustaa, että itseni markkinoiminen laulajana on haastavaa minulle eikä se taida muutenkaan kuulua meidän suomalaisten parhaimpiin puoliin. Erja psyykkasi hienolla tavalla ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja antoi paljon positiivista virtaa tulevaisuutta ajatellen. Erja sai minut erittäin vakuuttuneeksi siitä, että on uskottava omaan visioon ja kuljettava määrätietoisesti sitä kohden vaikka ehkä ympärillä ihmiset olisivatkin toista mieltä. Elämme elämämme vain kerran: miksi siis käyttäisimme aikaa asioihin, joita emme oikeasti halua tehdä?

Ja nyt vielä enskari tunnelmiin. Oli toki mairittelevaa lukea positiivinen arvio myös omasta henkilökohtaisesta suorituksesta, mutta samalla pohdin sitä työmäärää, minkä aktiiviset oopperan harrastajat Jyväskylän seudulla ovat antaneet tätäkin produktiota varten. Ooppera on tiimityötä ja jokainen komponentti on mielestäni yhtä tärkeä vaikka ne kaikki osaset eivät suoraan yleisölle näykkään. Aivan kuten menestyvässä yrityksessä: jos yhteinen päämäärä on selvä ja johtajat osaavat viedä hyvässä hengessä sitä kohti, ollaan menestyksessä kiinni. 

Suonenjokelaisen mansikanviljelijän poika!

Sisään astuu siistinrennosti pukeutunut, valkohapsinen sporttinen mies joka kertoo olevansa suonenjokelaisen mansikanviljelijän poika. Hän on Mika Korhonen, joka meidän neljännessä Arts in Business kohtaamisessa räväyttää eteemme huiman luennon nykyjohtamisen lainalaisuuksista ja kääntää kyllä oman käsitykseni liikejohtamisesta ja yritysmaailman kuvioista päälaelleen. Ennakkoluuloja murtuu. On helppo vakuuttua kuulemastaan varsinkin kun ihmislähtöisen johtamisen tulokset puhuvat puolestaan: taantuman aikana Digian tekemä roima liikevoitto sekä uusien työntekijöiden rekrytoiminen!

Mistä sitten on kyse. Tässä neljännessä Arts in Business tapaamisessa keskustelemme kolmen tunnin aikana ihmisten potentiaalin vapauttamisesta: siitä, mitä luovuus on ja miten se näyttäytyy omilla aloillamme, mitä taide on ja mitä se meille merkitsee. Huomaan olevani positiivisesti yllättynyt Mikan ennakkoluulottomasta asenteesta oopperataidetta kohtaan. Mieshän ei ole koskaan edes käynyt oopperassa! Mikan aitous ja rehellisyys vie mennessään ja pohdin, että eikö liikeammattilaiset olekaan tiukan kovia rahamiehiä. Ei ainakaan hän! Omasta puolestani kerron työstäni klassisen laulun ammattilaisena ja poskiontelotulehduksen jälkimainingeissa esitän tukkoisena resitatiividemonstraation, siitä miten tunnetilat kuuluvat ja näkyvät resitatiivilaulussa. Yritän avata hieman sitä, mistä työssäni on kyse. Mika on selvästi vaikuttunut pienestä demostani ja olen iloinen siitä, että esitykseni on selvästi tehnyt aidon vaikutuksen häneen. Ooppera ei ollutkaan niin vaikea asia lähestyttäväksi.

Aika kuluu nopeasti ja kolme tuntia vierähtää kuin siivillä. Olen todella energisoitunut ja innoissani saamistani virikkeistä ja uusista ajatuksista, joista useimmat on yllättävänkin suoraan sovellettavissa omalle alalleni. Löydämme paljon mahdollisuuksia siitä, miten yritykset voisivat ammentaa hyötyä kulttuurikentän osaamisesta vaikkapa vuorovaikutustaitojen kehittämisen muodossa asiakaspalvelua ajatellen tai suoraan inspiraation lähteenä yrityksen luovassa prosessissa. Voisin sanoa, että kartoitus siitä, kannattaako siltaa kulttuuri- ja liikekentän välille rakentaa, alkaa olla loppusuoralla. Kartoitus on kannattanut ja vähitellen mahdolliset yhteistyömuodot alkavat hahmottua. Lisää blogissa lähiaikoina.

Jotain ihan muuta!

Arts in Business- projekti koki erittäin odotetun konkretisoitumisensa 19.10.2015 Jyväskylässä, kun tenorilaulaja Mäkisen auto suuntasi normaalin treenipäivän sijasta Jyväskylään tapamaan kahta urallaan menestyvää, monialaista liike-elämän ammaattilaista yhdessä Elinan ja Emman kanssa! Suurkiitos näin alkuun Sami Kähärälle ja Aki Soudunsaarelle antamastanne ajasta ja ennakkoluulottomuudesta projektiamme kohtaan. Perhosia oli vatsassa varmasti meillä kaikilla, eikä syyttä, koska useamman kuukauden valmistautuminen ja suunnittelu saivat nyt tulikasteen. Päällimmäisenä tapaamisista jäi mieleeni molemminpuolinen positiivisen innostunut fiilis.

Sami Kähärä on menestynyt hallitusammattilainen ja oli erittäin antoisaa keskustella hänen kanssaan menestyksen avaintekijöistä. Hieman yllätti se, että niinkin yksinkertainen asia kuin omiin vahvuuksiin tukeutuminen, voi kantaa todella pitkälle. Olen hämmästynyt siitä, että niin kokenut ja osaava liikejohtamisen ammattilainen tukeutuu edelleen omiin perusvahvuuksiinsa-samoihin kuin uransa alussa. Tulokset myös puhuvat tällaisen strategian puolesta. Ehkä meidän laulualalla työskentelevien pitäisi yhä enemmän, kilpailun kasvaessa, miettiäkin monipuolisen osaamisen sijasta niitä persoonallisia tekijöitä, mikä erottaa vaikkapa Simo Mäkisen muista lyyrisistä tenoreista. Se paljon puhuttu monipuolisuus ei aina välttämättä olekaan vahvuus vaan saattaa olla jopa kilpailukykyä heikentävä tekijä!

Oli hieno kokemus vierailla viherseiniä valmistavassa NaturVention-yrityksessä, jonka varatoimitusjohtajana Aki Soudunsaari työskentelee. Akin johtamistrategia on erittäin ihmisläheinen ja sen saattoi aistia heti, kun astui yrityksen toimitiloihin. Ihanassa kasvihuoneilmastossa soi rento musiikki ja ihmiset vaikuttivat sopivan kiireettömiltä. Selvästikin työntekijöiden hyvinvoinnista ja heidän työpanoksensa arvostamisesta lähtevä johtamistyyli voi tuottaa myös taloudellisesti hyviä tuloksia. Mielestäni melko täydellinen win-win-tilanne: ihmiset viihtyvät töissä ja sitä kautta tulos paranee. Jotenkin jään pohtimaan, miksi meillä klassisen musiikin piirissä edelleen moni taho tuntuu haluavan pitää kiinni vanhasta hierarkisesta johtamistyylistä.

Löytyikö sitten tapaamisissa se keino, millä oopperataiteen taloudelliset haasteet saataisiin ratkaistua yrityselämän avulla? Kyllä ja ei. Itselleni oli avartavaa kuulla näiden bisnesgurujen suusta, että tällä hetkellä suurin osa maamme yrityksistä taistelee kovasti olemassaolonsa puolesta ja että ylipäätään ylimääräistä rahaa ei tunnu olevan jaossa juuri mihinkään. Samalla kun asiaa on hieman tonkinut, olen tullut siihen tulokseen, että korkeakulttuurin saralla on paljon sellaista osaamista, mistä yrityselämä voisi merkittävästi hyötyä. Nyt tarvittaisiin vain se silta, mikä yhdistäisi kysynnän ja osaamisen. Uskon vahvasti, että se silta löytyy ja sen vuoksi jatkamme asian tutkimista menemällä kohti seuraavia Arts in Business tapaamisia marraskuussa.    

Arts in Business

Syyskuun sadetta ja jo aistittavaa harmautta on ilmassa, mutta eipä anneta sen masentaa sillä keväthän koittaa jo tuotapikaa. Muutama viikko sitten sain olla mukana Juhlaviikkojen tuottamassa Wozzeck-produktiossa yhdessä Radion sinfoniaorkesterin (joht.Hannu Lintu) sekä loistavan solistikaartin mm. pääosissa Karita Mattila ja Florian Boesch! Olipas se tosiaan jotakin olla loppuunmyydyssä Musiikkitalon pääsalissa esittämässä Narria! Aikamoinen startti tälle kaudelle ja lisää kivoja juttuja on tulossa. Innolla siis niitä kohden!

Arts in business-projekti on edennyt jännittävään vaiheeseen. Konkreettisia asioita tapahtuu. Olemme sopineet ensimmäiset tapaamiset ns. mylläreiden kanssa ja innostuneen pelonsekaisena odotan sitä, mitä näissä kohtaamisissa tapahtuu. Mitä voin heiltä saada omaa työskentelyäni ja uraani ajatellen ja mitä toisaalta voin antaa heille ja mikä oleellisinta: syntyykö aitoa vuorovaikutusta ja keskustelua, joka voisi viedä molempia eteenpäin omissa päämäärissään. Projektin tarkoituksena on siis rakentaa aidosti kestäviä siltoja taide- ja liikemaailman välille. Kyse ei ole siitä perinteisestä kulttuuriyritysyhteistyömallista, jossa yritys sponsoroi produktiota tai artistia ja saa vastapalkkioksi peeärrää, kasan konserttilippuja ja mainoksen käsiohjelmaan. Tarkoituksena olisi päästä aitoon vuorovaikutukseen, jossa voisimme avoimesti keskustella ja jakaa ajatuksia molempien osapuolten osaamisesti ja hyödyntää niitä omilla aloillamme. Itse uskon voivani oppia melkoisesti liikemaailman osaajilta mm. markkinoinnista ja myymisestä ja samalla uskon voivani ravistella jonkin verran ehkä tyypillisiin ajatusketjuihin takertuneita yrittäjiä muuttamaan perinteisiä toimintatapoja ja haastaa luovuuteen. Kaiken pohjalla tietysti molempien osapuolten avoin ja kunnioittava asenne!

Kasvuooppera- Kansanliike luovan työelämän puolesta

Makoilen Viking Gracen hytissä matkalla kesäisestä Tukholmasta Turkuun. Ruotsalaisista kesähäistä palaillessani tuumin, että kesä on mennyt pitkälti kalastuksen merkeissä ja samalla tunnen semisti huonoa omaatuntoa siitä, että ne lukuisat mestarikurssit ja festarit jäi kiertämättä. Ainahan olisi voinut oppia jotakin ja olla taas astetta parempi laulaja ja taiteilija ensi kautta ajatellen. Ehkä myös se oma naama olisi näkynyt jossakin tärkeässä paikassa, jotta joku voisi sitten seuraava keikkaa miehittäessä muistaa juuri minut. No kesä on joka tapauksessa ollut elämyksiä täynnä ja rentouttava, hyvillä mielin siis kohti uutta työvuotta!

Miksi siis kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogikirjoitusta ja mikä ihmeen Kasvuoooppera? Jyväskylä Sinfonian intendentti Emma Anttila otti minuun yhteyttä mielenkiintoisen pilottiprojektin tiimoilta alueoopperan Don Giovanni -produktioon liittyen, jossa teen roolidebyyttini Don Ottaviona. Projektin perimmäisenä ajatuksena olisi lähentää liike-elämää ja ns. korkeakulttuuria ja ennen kaikkea tutkia sitä, miten molemmat osapuolet voisivat oppia toisiltaan. Voisiko liike-elämä soveltaa taidepuolen luovia prosesseita omissa projekteissaan? Voisiko tällaisen yhteistyön kautta myös aueta uusia rahoituskanavia taiteen puolelle? Laitan itseni likoon tähän projektiin antaakseni oman henkilökohtaisen näkemykseni ja kokemukseni taiteilijana olemisesta, siitä, mitä vaikkapa oopperarooliin valmistautuminen vaatii ja millaista on olla freelance laulaja tällä hetkellä Suomessa. Toivottavasti ensi keväänä olemme luoneet uusia kanavia ja ajattelumalleja kulttuurielämän ja liike-elämän välille ja vähintäänkin oppineet jotakin uutta.

Olen ammatillisessa mielessä mielenkiintoisessa risteyskohdassa. Jättäydyin turvallisesta kuukausipalkkaisesta virastani Kansallisoopperan kuorossa virkavapaalle heinäkuun lopulla haastaakseni itseni solistiuralle. Viime kauden aikana sain sen verran kiinnostavia työtarjouksia, jotta virkavapaalle jääminen tuntui järkevältä ja lopulta oikeastaan ainoalta mahdollisuudelta. Reissuntäyteisen kesän jälkeen odotan innolla kauden tulevia haasteita, jotka alkavat Helsingin Juhlaviikoilla Wozzeckin merkeissä!